Kuukausi vuoristossa sujahti ohi vallan huomaamatta. Nyt oon taas täällä etelä rannalla Sedgefieldissä, monia kokemuksia rikkaampana. Käydäänpä läpi siis lähihistorian tapahtumat.
Kahden viikon mittainen lisäkakku Harrismithissä siis piti sisällään pääsääntöisesti kaikenlaista pikkupuuhaa. Kivien keräilyä ja ruohonleikkuuta jne. Iltasin piipahtelin Qwantaniin kattelemaan palloa, ja elämä oli rentoa. Kun siihen päivärutiiniin pääs mukavasti sisään niin ei siinä mitää valittamista. Ilman sen suurempia ressejä tai painetia päivät vaihtu toiseen ja elämä eteni. No, leirin viimesenä päivänä yks jampoista kokeili onneaan ja yritti kääntää mun lenkkitossut. Koska itelläni on vielä käyttöö niillle niin jouduin ottamaan takasin. Mut kyllä on erikoista sakkia.
Viime lauantaina (19.3.) Vapaus sitten koitti, ja suuntasimme Grantin kanssa Johannesburgiin vähän rentoutumaan. Kotioloiissa nautitun illasien päälle suuntasimme Grantin kaverin kotiin, jossa lauantai illan bileet olivat juuri päässeet vauhtiin. Tällä reissulla pääsin sitten mukavasti sisään katsastamaan millasta elämää viettää ne jokka hallitsee rahavirtoja. Kämppä ei ois häpeilly hetkeäkään MTV cribsissä. Oli koikarppiallasta ja uima-allasta. sisätilaa ulkotilaa. varmaan 10 vierasmakaria jne. Juhlat vietettiin pitkän kaavan mukaan, ja maatekkin päästiin joskus auringon jo noustua. Sitten kun heräsin seuraavan kerran niin olikin jo tiistai, ja tiesivät kertoa, että pitää lähteä taas radalle ku on meikäläisen synttärit. Ja tänään siis päästiin takas tänne. Siinä pähkinän kuressa.
Sanottava kyllä, että täällä oon kohdannu elämäni kovimmat vastakkainasettelut. Tää ylimystö jonka luona sain kunnian vierailla, elelee sähköpaimenten sisällä toinen toistaan prameammissa taloissa, ja nauttii elämästä, ja aitojen ulkopuolella vallitsee villilänsi, jossa kärryjä ei voi pysäyttää. Jos ja kun kotoa poistutaan, mennään aikaa viettämään vartioituihin ostoskeskuksiin, joissa on vartioidut parkkipaikat. Kaikki kaupat ja elämä on poistunut keskustasta. Ensin poistu asiakkaat, koska ne ryöstettiin, ja sitten muutti kaupat, ja ny se on si tyhjä. joku 80% ihmisistä asustaa hökkelikylissä, ja si osa elelee siinä muutaman kilomertin päässä 700 neliö huvilassa ja käyttää illan aikana rahaa juhlimiseen varmaan saman mitä toinen tienaa vuodessa. Mutta eipä oo mun käsissä.
Huomenna, jos bussissa on paikkoja niin meen cape towniin vähä rentoutumaan. Vähiin käy ennenkö loppuu. Nyt on alkanu jo pikkuhiljaa hiipiä puseroon pienoinen kotiinpaluuahdistus, mutta koitan siitä päästä eroon, ja ottaa kaiken sen irti loppu ajastani, mitä irti on otettavissa. See ya.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti