Elämä täällä kasarmilla alkaa asettumaan uomiinsa. Vaikka joistakin kirjoituksista voisi päätellä että ainoastaan valitan, niin siitä huolimatta arki täällä keskellä erämaata on suhteellisen mukavan rentoa ja lupsakkaa. Pitää vain saada sopiva mielentila päälle. Ainoa mikä puuttuu on meri, muuten settinki on kohillaan. Hiljasta, rauhallista auronkoisen lämmintä.
Kuluneen viikon tapahtumista. Tiistaina siivosin pihaa ja kannoin kiviä (mieleen tui se kohtaus tuntemattomasta, jossa Rokka kertoo sille päällikölle mielipiteensä kivien kanniskelusta). Illalla, varusmiehen vapaa-ajan koittaessa, tein tieni taas Qwantaniin ja katselin jalkapalloa. Keskiviikkona leiri oli tyhjillään. Muut lähti kylille, ja meikäläisen piti jäädä leirii vartomaan jos muuan Nigel tulee niin pitää jonkun olla ottamassa vastaan. No vietin suht laiskan päivän, makailin auringossa, juoksin 10 kilsaa, söin ja nukuin. Ja Nigel ei koskaan tullu. Illalla marssin taas futista kattelemaan. Kotimatkalla molempina öinä laulsekelin sitä biisiä hetken tie on kevyt, ja täällä näyttäs vähän siltä että vaikka kuinka vaeltaa yössä yksin niin ei sieltä ketään vastaan tuu. Korkeitaan jotakin villisikoja tai sen sellasia. Hevosia.
Torstaina sitten pääsin taas alan hommien pariin kun oli päiväohjelmassa kurssilaisilla kalliokiipeilyä ja laskeutumista. Eli köysileikkejä koko päivän. Kyseisessä toimistossa on muuten parhaat maisemat joita missään koskaan. Sinne kelpaa kiivetä.
Päivä vierähtikin mukavasti luonnon helmassa. Perjantaina Aluepäällikkö (tuli jo to iltana) oli kasarmilla kertomassa mitä pitäs tehä. Vuorossa oli keittiön siivousta ja ulkovaraston järjestelyä. Tällä kertaa tein hiljasen miehen protestin. Pakkasin reppuni ja sanoin kurssivastaava Sifisolle, notta lähen tästä kattomaan miten pojat pärjää. Grant ja Attila oli leiriytyny ryhmänsä kanssa parin kilometrin päähän niin lähdin sinne nakkisuojaan. En ryhtyny väittelemään, läksin vaan. Tiesin että tää aluepäällikkö Fuller lähtee puoleen päivään mennessä niin tulin sitten luonaaseen mennessä takas. Ehtoolla suoritin ”rocky workoutin” raunioista ettimilläni kivillä, ja näin oli sitten taas yksi päivä elämää juoksuhaudoissa takana.
Tänään (lavvantai 12.3.) oli sitten ihan normaalisti siivouspalvelua, mutta lauantain kunniaksi pääsin iltavapaille jo lounaan jälkeen.
Eli näin se päivä vaihtuu toiseen täällä Jylhämaassa. Sanottava vielä kerran, että tällästä työtä kyl tekee ihan mielellään, sillä kaikki työtehtävät ja duunit liittyy joko siihen asiakasryhmän toimintaan tai sitten oman työyhteisön hyväks tehtävistä asioista. Kyllä sitä ihan mielellään tiskivuoron hoitaa kun on edellisenä iltana saanu kävellä valmiiseen pöytää syömään maukkaita pöperöitä. Eli kaikella mitä tekee on tarkotus, josta ympärilläolijat pääsee nauttimaan. Muutenkin oleilu on rennonpaa kun esimerkiks siellä edellisessä paikassa jossa oli paikallisen aluepäällikön sekä koulutusvastaavan toimistot niin piti pokkuroida pal enempi. Täällä saa juosta ilman paitaa pihalla (kuhan ei oo asiakkaita paikalla), ja ottaa päiväunet jos siltä tuntuu. Aina on huominen jollon ehtii hommia jatkamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti