Tässä taas hotellilla, vissiin suunnilleen työpäivä 31/41. Viimesen viikon ajan kelit on ollu kohillaan. Aurinko paistelee ja on lämmintä. En ees muista koska ois viimeks sadellu. Vielä 10 päivää jäljellä tätä jylhämaata, ja sitten takaisin sinne etelä rannikolle western capeen. Alunperinhän mun piti mennä sinne potschiin, mut se muuttu taas kerran. Mut ny mulla on si synttäripäivä vapaa, joten pääsen juhlalle. Ja täytyy myöntää että on jo aikakin. Siihen mennessä alla on 37 telttayötä, ja sanottava että on jo vähän ikävä sitä fiilistä ku voi mennä kotio, ja pistää musiikin soimaan ja vaan rentoutua. No kun on täällä niin se on osattava tehdä eri tavalla se oma rentoutuminen, mutta onhan se vähän hankalaa ku on työpaikalla koko ajan, sama se onko kello minkä verran ja onko työpäivä, tai ylipäätään töitä. Nyt oon tässä ollu 4 päivää support henkilönä. Näistä päivistä yhtenä tein alan töitä. Oli kiipeilyä ja laskeutumista. Muina päivinä on ollu nakkihommia. Täällä on toinenkin ohjaaja joka ei osallistu kurssille, ja se on ollu tosi innokas keksimään kaikenkaista tekemistä. On vessan siivousta, ruohonleikkuuta, pihan siistimistä jne. No hälle tietty on tärkeetä löytää tekemistä, kun työpäivä on8.00-17.00 ja sille maksetaan siitä. Mutta ku meikäläinen ei nauti palkkaa niin en löydä intoa painaa hommia jos ei oo sellasia duuneja joita mä tänne tulin harjottelemaan. Painoin yhen kesän siivoojan töitä, osaan ne jo. en tarvitse harjoitusta siitä, kiitos. Super positiivisena puolena on tosin nyt se, että pääsen iltasin kattelemaan futista tänne lomaresortille, jos jaksan kävellä. Myös aikaa ja rauhaa kuntoiluun löytyy, jos vaan jaksaa intoutua lenkkipolulle. Eli kotiin palatessa pitäs miehen olla rautasessa kunnossa prossisessa vartalossa.
Zazida kurssi.
Otetaan tähän samaan hengenvetoon kiinni sitten tuohon 12 päiväseen kurssiin jossa olin mukana.
Kyseessä oli siis 9 henkinen ryhmä 18-25 vuotiaita nuoria Johannesburgista. Zazida on organisaatio joka on käsin valinnut nämä nuoret (joilla ei oo massia) menemään kouluun ja kyseinen organisaatio maksaa heidän koulutuksensa. Tarkoituksena oli ryhmäyttää heidat ja luoda vahva ryhmädynamiikka. Ohjelma oli kutakuinkin vaellus painotteinen. Ensimmäiset 4 päivää vaeltelimme kumpuilevissa maastoissa. Kohokohtina luola jossa oli pusmannien kalliomaalauksia, sekä Mount Baban huiputus (2327m). Puolimatkan krouvissa olimme yhden päivän perusleirillä, pesimme pyykkiä (siis nyrkkipyykkiä, johon sain ryhmäläisiltä hyvän perehdytyksen). Voin vannoa että jos suomessa ois saman ikäsile lyöny ämpärit eteen pyykkiä varten, ei tehokkuus ja tarmokkuus ois ollu tätä luokkaa. Sormihan siinä ois suuhun menny. Lisäksi kiipelimme ja laskeuduimme leirin lähellä.
Toinen puolikas alkoi kanoottiretkellä. Siirryimme uuteen leiripaikkaan. Siellä suoritimme isomman seinan laskeutumisen ja sitten ryhmää odott 40 tuntia kestänyt soolo. Soolon aikana kävin itsekseni päiväretkellä kukkuloilla. Pääsin lähietäisyydeltä seuraamaan laiduntavia kauriita ja istuskellessani vuoren reunalla kymmenet pääskyt leikittelivät iltapäivän auringossa. Kerrassaan mukava päivä. Ohjaaja kollegani oli harmikseni hieman erakkoluontoinen viettäen koko soolo ajan teltassaa, ja jouduin kikkailemaan keskenäni. no ei se mitään. Soolon päätteeksi teimme kaanoottimatkan takaisin leirin tuntumaan ja loppuaika olikin sitten kokemusten kertailua ja kamojen huoltoa.
Mitä sitten jäi käteen. vaikka itelläni ei ollu mitää vastuita tällä reissulla oli se kokemuksena mainio. Lähinnä ryhmän hallinnan ja ja sen kannalta miten sitä itsentä asemoi asiakasryhmään. Miten lähelle / kauan sitä asettuu. Lisäksi sain sylikaupalla kokeumuksia ja tarinoita etelä-afrikkalaisten ihmisten elämän mallista ja olemuksesta. kulttuurista ja kaikesta. Välillä vähän huuli pyöreenä niitä kuuntelin, mutta kaikki se opettaa. Otetaan esimerkiksti ryhmämme jäsen Alfred. 23 vuotias nuorukainen joka oli tunnustava kristitty, mutta ei meinannut tulla veteen, koska uskoi esi-isien vaanivan pinnan alla ja ottavan hänet luokseen. Ja kertoi tämän ihan suoralla naamalla. Pikkunen ristiriita kaverin uskomuksissa, mutta lopulta se tuli uimaan si kumminkin.
Ja toki oman mausteensa hommaan toi se, et nää kävi paljon keskusteluja omilla kielillään joista en ymmärtäny mitää, mut silti kaikkiaan jees 12päivää. Hyviä tyyppjä, ja tuttavuuksia.
Jotain tärkeetä mielen syövereistä jäi varmasti sanomatta, mutta palaan taas asiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti