Ekat pari viikkoa.

Kirjoitettu 3.2.2011

Paikka missä olen on siis Willow point niminen leirikeskus Sedgefieldin hiljaisessa pikkukaupungissa. Asukasluvusta en osaa sanoa mitää, mutta varmaan tällänen muutaman tuhannen ihmisen asuttama kummituskaupunki. Tämä etelärannikko on ikäänkuin Etelä-Afrikan florida, ja sitä asuttaa pääosin lihavat valkoiset eläkeläiset. Kaikenkaikkiaan jengi on täälläpäin aika pläskiä. Nuoria ihmisisa, siis alle kolmekymppisiä ei katukuvassa juuri ole. Leirikeskuksesta on matkaa kylälle noin 6km, eli jalkaisin matkaa taittaa suunnilleen tunnin suuntaansa. Oikoreitti kulkee vanhaa junarataa pitkin, jonka väittävät olevan Cecil Rhodesin aikanaa alulle paneva. Tiedä sitten.

Kap Kaupunkiin on noin 7 tunnin bussimatka. Siellä haluaisin piipahtaa, mutta saa nähdä että miten vapaat osuu. Siellä on kuulemma jo sitten vähän nuorekkaampi skene.

Pari viikkoa tiukkaa opiskelua takana. Täällä elämä on suhteellisen lepposaa. Olemme keskellä ei mitää, ja virikkeitä on suunilleen saman verran kuin eristyssellissä. Tähän mennessä olen lähinnä kertaillut osaamiani asioita ja opetellut tekemään niitä paikallisen käytännön mukaan. Lähinnä siis lukenut ohjekirjoja, leikkinyt pihalla köysien kanssa ja puljannut rannassa. Aurinko paistelee miltei joka päivä, ja näin käydessä mittari lukemat kohoavat mukavasti sinne +35 kieppeille. Yhtenä päivänä neppailin köysien kanssa ilman paitaa, ja sanomistahan siitä tuli, samoin kävi varvassandaaleiden kanssa. Eli ollakseni afrikassa, meno on aika tiukkaa.

Ensimmäisten viikkojen toiminnoista voisi värikynällä mainita pari asiaa. Homma alkoi siis heti ensimmäisenä aamuna kajakkiretkella. Viikko sitten perjantaina juoksimme aamulenkiksi 14km rannalla, auringon noustessa aamu-usvan keskeltä, ja voin kertoa että välillä piti vaan lopettaa juokseminen ja ihailla.

Viime keskiviikkona purjehdimme, ja tämä oli meikäläiselle ensimmäinen laatuaan keikka järvelle purjevetoisella vehkeellä. Nättiä. Iltaisin olemme viihdyttäneet itseämme käymällä kylällä tai katselemalla elokuvia läppäriltä. Paikalla ei oikeastaa ollenkaan mitään harrastusvälineitä joilla pitää mielen virkeänä.

Porukka joka täällä on seuranani ollut on kyllä tavattoman mukavaa ja rentoa. Hyviä sällejä (enimmäkseen). Eli kotiutuminen onnistui suht mukavasti, ja pääsin heti mukavasti sisään talon juttuihin. Toki omenaan mahtuu aina pari toukkaakin, mutta pääasiassa hyviä tyyppejä. Systeemi täällä toimii niin että ohjaajia toimitetaan eri keskuksiin sen mukaan missä on tarvetta, joten jo nyt harmittaa kun tietää tiettyjen tyyppien lähtevän. Mutta elämä on sellaista laatua.

Netin kanssa on ollut isoja ongelmia. Täällä i-net on niin uusi keksintö, että se maksaa ihan v*****i, ja on hankala hankkia. Keskuksessa on toki netti, mutta kun en ole osannut laittaa konettani ymmärtämään paikallista verkkoa, ja nämä pusmannit ei ymmärrä tietotekniikasta tuon taivaallista. Toivottavasti saan homman kulkemaan, sillä vierotusoireet spotifysta alkaa oleen sietämättömät, ja samalla se on mun ainoo musiikki mitä on matkassa. Toki puhelimen kautta voisin ottaa netin, mutta taksat on sitä luokkaa että tulee halvemmaksi varmaan ostaa musiikkia kuin kuunnella sit spotifyn kautta. Argh.

Näillä näkymin vietän vielä pariviikkoa tässä paikassa, harjoitellen, päästäkseni riittävän osaamisen tasolle. Sitten siirryn asiakasryhmien pariin ”ledeksi”. Kursseja järjestetään ympäri maata, ja aluksi minut ilmeisesti lähetetään maan pohjoisosaan pariksi vikoksi. Sitten siirryn jälleen helmi- maaliskuun taitteessa eri paikkaa, ja maaliskuun lopuksi palaan vielä kerran tänne, ennen kotiinlähtöä. Työtä nähtävästi riittää viikonloput läpeensä, mutta maaliskuun alussa taisi olla sitten vallan 5 päivää vapaata perätysten. Wau.

Nopea kurkistus peiliin paljastaa armotta kuinka koko syksyn jatkuneet huonot elämäntavat ovat jättäneet merkkinsä vyötärölleni. Tänne tullessani mielessä pyörikin ajatus selän oikaisusta ja paluusta nuhteen ja kurin maailmaan. Olenkin käynyt juoksemassa pikku lenkkiä ja uimassa miltei päivittäin, saadakseni itseni taas kuosiin. Mutta mutta, nää paikalliset veljet on melko janoisia. Ensimmäisestä kahdeksasta illasta jotka täällä vietin, neljänä piipahdimme kylällä ”yksillä”. Ja kun täällä nyt on kesä niin kyllähän sitä sopii ihan arki-iltanakin ottaa kevyt asennussarja. Meininki tosin on suht edullista, kalja irtoaa alle parilla eurolla, ja edukkaat paukut pyörii samassa. Tämä tosiseikka on siis hieman hankaloittanut tätä kuntokuuriani. Mutta parempaan suuntaan ollaan menossa.

Palaan taas asiaan karpomaisin ottein. Sillävälin kepeitä oloja kaikille ja onnea uusille pientilallisille.