torstai 27. tammikuuta 2011

Leaving on a jet plane.


Tunteikkaiden jäähyväisten sarja kertoi karua kieltään siitä, kuinka lähteminen on reissaamisen paskin puoli. Viikonloppuna olo oli totisesti kuin laulussa. Olisin halunnut jäädä, mutta maailman ääni vain on liian voimakas. Taisi siinä sivussa muutama kyynelkin vierähtää tunteellisen hölmön poskelle. Sunnuntaina kävin vielä Lontoossa moikkaamassa siskolikkaa, ennen kuin oli aika astua jälleen pitkälle lennolle.

Tällä kertaa lennot sujuivat suhteellisen mukavasti. Vierustoveria ei ollut, jalkatilaa löytyi ja rankan viikonlopun seurauksena nukuin suurimman osan ajasta (ish). Välillä lentoemot herättelivät einekselle ja sitten taas lepoa. Sitä mukaa kun kilometrejä suomeen kertyi lisää ja Etelä-Afrikka alkoi tulla lähemmäs, vaihtui myös myös mieltä vallannut haikeus odottavaan innostukseen.

Pikaiset koneen vaihdot Addis Ababassa ja Johannesburgissa, ja niin lopulta saavuin Georgeen. Määränpääni on Willow point niminen leirikeskus järven poikamassa, suht idyllisellä paikalla, keskellä ei sitten yhtikäs mitään. Ennakkotiedoista poiketen, ei täällä ole mitää koulutusporukkaa paikoilla. Noin seitsen henkinen työntekijälauma joka painaa viikkoprokkiksia eri ryhmien kanssa, ja siinä sivussa sitten meikäläinen reenaa työntekoa ja hoonaa omia skilssejä terävempään kuntoon.

Luonto täällä on yllättävän kotoisen näköistä. Havupuita ja muita samannäkösiä kasveja, joita kasvikurssilla tunnusteltiin. Kelikin on hyvin suomi kesää. Tosin ensipurasulla helvetisti kosteampaa. Kaiken tuttuuden kruunaa lentävät saatanat jotka pinaa ihanan tutulla tavalla. Suurimpana erona verekseltään on sitten lienee tuo viiden kilometrin päässä sijaitseva ranta, jossa atlantin- ja intian valtameren aallot ottavat mittaa toisistaan. Ensimmäinen ehtoo uudessa kodissa on kääntymässä makuupussin suuntaan, joten jatkan tarinointia seuraavalla kerralla. Seuraavassa jaksossa esittelen fasiliteetteja sitten.

Matkalahjatkin on jo käytössä. Karkit meni koneessa, ja otsalamppu ohjaa askelta. Täällä on melko pimmeetä. Toivottavasti muillekin lahjoille tulee pian käyttöä.

Rauhaa ja rakkautta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti