Viikonloppu oli siis tälläketaa suht erakkoluontonen ku kaikki muut oli hätistelty ympäri maata töihin tai vapaalle. Leiriin mun kanssa jäi musta veli RT, mut se meni joka ilta paikalliseen townshippiin kupille, ja se tarkotti omia oloja meikäläiselle. Perjantaina pomi lähti töistä ajoissa, ja hoiti mulle kylän tietokoneliikkeestä 2gigaa hotspot wifi aikaa. Perjantaina sitten seiskan aikaan pääsin mestoille, löin koneet käyntiin ja seuraavat neljä tuntia olikin sitten iloisen surffailun aikaa. Puoliltaöin palailin leirille (joka on muuten yöllä ja pimeellä aika spooki paikka, tulee ihan allun jutut mieleen).
Lauantain ohjelmana oli taas sen surullisen kuuluisan nettiyhteyden hoitaminen. Puhelimen kautta se oli tarkoitus hoitaa, mutta koneelle olis pitäny ladata joku nokia ohjelma jotta kännykkä toimii modeemina, joten se siitä sitten. Seuraava vaihtoehto on sitten mokkulan hankkiminen. Ite kapistus kustantaa noin 50€ ja sitten 2 gigaa datasiirtoa maksaa tollasen 40€, joten ei oo ilmasta. Mutta taidan sen silti hommata. Tämä mielessä siis suuntasin lauantaina kohti Georgea jälleen kerran. Jalathan ovat täällä ainoa kulkuvälineeni tarvitsin kyydin. Jos jotain afrikkalaista täällä on havaittavissa niin kyyditys. Menin isontien laitaan seisomaan kympin seteli kourassa (1,2€) eikä aikaakaan kun laupias samarialainen poimi minut kyytiin. Sen verran voin paljastaa, että valkoset eivät pysähtele, kun heillä on varaa tankata muutenkin, mutta köyhät neekerismiehet ottavat mielellään kyytiin jokaisen bensaan osallistuva. Siispä ovi kiinni ja puolentunnin automatkalle kohti ostaria. Ostoskeskuksen kohdalla kuski kevensi kaasua, ja jäin tien poskeen. Luonnollisesti USB modeemeja ei sitten ollut yhdessäkään Alan liikkeistä joten sinällään hukkareissu, mutta kiva kuitenkin. Takas leirille palasin samalla tekniikalla. Tosin nyt en ollut poiminut seteliä edes valmiiksi, vaan ohiajava auto suoritti kysyvän tööttäyksen johon vastaukseksi käden heilautus, ja taas oli kyyti alla. Päivän aikana kurkkuuni kiipi piinaava kipu. Liekkö angiina. Illalla jopa hieman kuumeinen olo pakotti miehen maate, ja elokuvia tuijottamaan.
Illan ja yön aikana koettiin myös todella vetinen ukkosmyrsky. Koko perjantain ja lauantain täällä roikkui pilvet paikallaa ja keli oli todella kostea ja painostava. Juuri samalla tavalla kuin suomen lämpimässä elokuussa, mutta vieläkin tuskaisempi. Onneksi tänään alkoi taas tuulemaan, ja voin vasrmaan ens yönä kuin pieni lapsi nukahtaa.
Ruokavaliosta valotan tässä yhteydessä sen verran että kaikki on helvetin rasvasta ja makeeta ja sokerista. Läskejä näkee älyttömästi. Melkei ku jenkeissä ois. Sapuska jota tuolla leirillä tarjoillaa noudattelee samaa linjaa. Taistelu kiloja vastaa voi olla hävitty, mutta yritän kuitenkin. Tänä viikonloppuna oon syöny lähinnä vaaleeta leipäää maapähkinävoilla. Onneks tulee ees käveltyä tähän kylälle.
Koti ikävästä pari sanaa. Monet teistä jokka on vastaavaa tehny voi kertoa sitte omia kokemuksiaan, mutta varsinaisesti kotii ei oo ikävä vielä ollu, jos mieltää kodis sen asunon tai suomen ylipäätään. Ainoa häiritsevä asia on se, kun ei pysty olemaan yhteydessä tuttaviin. Sitä on ikävä. Jutella ihmisten kanssa ja vaihtaa kuulumisia. Muutamana yönä on jopa alitajuntani tuonut uuniini ihmisiä kotisuomessa. No se on toisaalta kiva juttu, koska sillon on ikäänkuin tavannu ihmisiä :)
Ensi viikolla piipahdan tiistain ja torstain välisen ajan Kap Kaupungin liepeillä olevassa Grabown leirikeskuksessa. Joten seuraavat kuulumiset tulee ruutuun varmaankin perjantaina, kun palaan taas tälle kylälle. Sillä välin, koittaakaa käyttäytyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti